Koirien aktiivisuustutkimus

Olen monesti pohtinut huonoa omaatuntoa koirien tylsästä elämästä, vaikka itselläni ei koiria vielä edes ole. Koirien virikkeellistäminen vuorokauden ympäri luonnollisella tavalla on hankalampaa kuin "häkkieläinten", joiden aitaus on helpompi sisustaa lajille sopivaksi oleskelu- ja puuhailupaikaksi. Jo pelkästään luontaiseen ruoanetsimiseen kannustaminen ruokaa piilottamalla on helpompaa häkkiin tai terraarioon kuin mielivaltaisesti ympäri asuntoa. Lisäksi koirat ovat kehittyneet ihmisen rinnalla, joten niiden aktiivisuustaso ja viihtyvyys ovat myös voimakkaasti sidoksissa ihmisseuraan.

Olenkin miettinyt erilaisia tapoja virikkeellistää koiria jopa ihmisen ollessa poissa. Jopa 9-tuntiseksi venähtävä työ- tai koulupäivä matkoineen on pitkä aika kotona odottavalle koiralle, vaikka se jaksaisikin pidätellä vessahätäänsä ja sillä olisi lajitoveri kaverina. Virikeideoita miettiessäni erilaisten ajastettujen ruokalelujen (kuvassa) ja muiden aktiviteettien kautta tulin jutelleeksi myös koiraharrastajien kanssa. Heidän yhtenevä näkemyksensä oli, että koira lepää ja nukkuu ison osan päivästä, jolloin odottamatta sinkoilevat virikkeet saavat koiran turhaan virkeään tilaan, ja jopa kärsimättömän stressin pariin koiran odottaessa seuraavaa herkkupalaa. Tällöin koira ei voi rauhoittua virikkeiden välillä kunnolla, ja valveillaolo ja liikkuminen lisää koiran vessahätää pelkkään lepoon verrattuna. Nämä kommentit saivat itseni ajattelemaan, ja pohdin, että ehkä sittenkin ajastetut high tech -virikkeet olisivat enemmän pahasta kuin hyvästä.

Idea virikkeeseen, joka toimisi kuin ajastettu juoksumatto.

Kuinka paljon koira sitten nukkuu? Sindhoor Pangal on tekemässä tutkimusta Intian katukoirista ja niiden ajankäytöstä. Katukoirat ovat oiva vertailukohde kotikoiriin, sillä ne ovat samaa lajia ja niillä on samankaltaiset tarpeet. Ne myös elävät samankaltaisissa oloissa, joissa esimerkiksi niiden ruoanhankinta eroaa paljon koordinoiduissa laumoissa suurriistaa metsästävistä koiraeläimistä. Katukoirat ovat myös ihmistä lähellä, joten niiden seuraaminen on kohtuullisen helppoa.

Itse koin "Lives of Streeties: A study on the activity budget of free-ranging dogs" -tutkimuksen menetelmät kuitenkin vajavaisiksi: koiraa seurattiin ihmiskeinoin: tutkija käveli kadulla kamera mukanaan kuvaten koirien toimia. Ymmärrettävästi tällöin jää tutkimatta kattavasti niiden yöelämä ja muut ajat, jolloin ne eivät ole ihmisten nähtävillä. Kuitenkin jopa tällaisessa tutkimuksessa voidaan saada päälinjoja ja kurkkaus katukoirien aktiivisuuteen.

Tulokset ovat seuraavat:
- Koirat nukkuivat 40%, ja olivat valveilla 60% ajasta
- Koirat kuitenkin olivat makuullaan tai istuen 59% ajasta, ja jalkeilla 41% ajasta
- Koirat olivat liikkumattomana 77% ajasta, ja liikkumassa 23% ajasta


Koirat siis viettivät hyvin paljon aikaa epäaktiivisena, joko nukkuen, torkkuen, lepäillen tai vain seisoskellen paikallaan. Tämä todella helpottaa omaa omatuntoani sen suhteen, onko koiralle todella epätyypillistä olla levossa ensin työpäivän ajan, ja sitten illalla vielä yön ajan. Käytännössä ja äärimmäisillään koira on levossa kaksi 8-9 tunnin jaksoa: työpäivän ajan ja yön ajan. Niiden molempien väliin kylläkin mahtuu toimintaa, ja toivottavasti työpäivän ja yön välille jopa useamman tunnin ajaksi.

Lähteiden mukaan aikuiset koirat nukkuvat noin 12-14 tuntia vuorokaudessa. Mainittuna on myös, että pennut nukkuvat huomattavasti enemmän (jopa 20 tuntia vuorokaudessa), raskasta työtä tekevät koirat ja isot rodut nukkuvat myös enemmän. Lemmikkikoiran unentutkimukseen on otettava kuitenkin epäilys: nukkuvatko lemmikkikoirat luonnostaan, vai siksi että niillä ei ole muutakaan tekemistä?

Itse kannan huolta myös siitä, millaisissa olosuhteissa koiralemmikkimme elävät verrattuna muihin koiraeläimiin: katukoiriin, villikoiriin tai sitten vaikkapa susiin. Jos oletetaan, että sisäkoira ja koditon katukoira nukkuvat, lepäävät ja ovat epäaktiivisena saman tuntimäärän, kehtaan silti väittää, että näistä katukoiralla on silti enemmän virikkeitä. Katsotaan asiaa inhimillistämisen näkökulmasta: olisiko ihminen mieluummin yksin sisällä, jossa tekemistä on rajallisesti, vai kaverin kanssa ulkona puistossa, jossa voi myös passiivisesti seurailla ympärillä tapahtuvia asioita. Kotona sisällä yksin ollessaan kotikoira voi kohdata tylsyyden vain siinä, että sen ympäristö on aina sama, ja siinä ei ole mitään seurattavaa, tai mitään muuttuvaa, ei mitään, mikä aiheuttaisi minkäänlaista reaktiota. Kadulla koirien tulee olla enemmän valmiudessa, eihän sitä koskaan tiedä, milloin lepohetken keskeyttää uhkaava traktori, tuulen mukanaantuomat maukkaat hajut tai vain uusi koiratuttavuus, johon tutustua.

Se on vielä itselleni mysteeri, kuinka saada kotikoiran elämään luonnollista vaihtelua, jota kohtaavat about kaikki luonnoneläimet: ulkoilman tuoma vaihtelu ja seurattavuus, joka pitäisi mielen virkeänä myös silloin, kun eläin näennäisesti vain makaa tai istuu paikoillaan. Ympäristön seuraaminen on virike, jonka monelta sisälemmikiltä eväämme, ja onkin aika ironista, että eniten sitä huolin juuri koiran kohdalla, joka on yksi harvoja lemmikkejä, joka kuitenkin pääsee ihmisen ehdoilla päivittäin haistelemaan, katselemaan ja kokemaan ulkomaailman ihmeitä.


Lähteet ja lisätietoa: 

Kommentit

Suositut tekstit