Hevosväkivallankumous

Upea kampanja ja todellakin tarpeellinen! Hevosiin liittyvä väkivallankumous pyrkii herättelemään hevospiirien voiman ja väkivallan käyttöön niin harrastuksessa kuin työssäkin. Ehkä se johtuu siitä, että omana kiinnostuksen kohteena ovat pääasiassa olleet pienet saaliseläimet, kuten linnut ja jyrsijät, että vältän tungettelevia ja pakottavia keinoja ylipäätään eläinten kanssa. Oli kyseessä sitten koira kokoon katsomatta tai hevonen, ei ole tarpeen näitäkään eläimiä kohtaan käyttää kokoon suhteutettua väkivaltaa ja pakkokeinoja.

Jo nuorena, kun osa kavereista oli ihan "hevoshulluja", koin että hevosten käsittely ja kohtelu oli hyvin rankkaa. Tämä iskostettiin jo alle 10-vuotiaille tallilaisille: hevosen piti aina totella ihmistä, koska hevonen on vallanhimoinen ja pyrkii aina alistamaan. Tottelemaan pakottamalla siltä otettiin luulot pois, oli sitten kyseessä satulointi karsinassa tai koulutunti maneesissa. Ratsastamassa hennoin käydä kerran: koko tuntiratsastuskin tuntui perustuvan negatiiviseen vahvisteeseen: eläin tekee jotain oikein, joten vihjeeksi annettu epämiellyttävyys poistuu. Eli ensin on kuitenkin lisättävä jotain epämiellyttävää. 

Hevosen iho on herkkä, joten vihjeiden tulisi olla käytännössä hipaisuja. Niiden tulisi säilyä vihjeinä ihmisen pyynnöistä (ei käskyistä), ei epämiellyttävänä paineena, joka poistuu kun tekee oikein. Oman näkemykseni mukaan hevosen elämä perustuu täten liikaa pahan olon välttelyyn, eikä varsinaisesti hyvän olon tavoitteluun. Positiivisen vahvistamisen keinoja käyttämällä eli palkkaamalla oikeasta toiminnasta hevonen (tai mikä vain eläin) pyrkii toimimaan niin, että se saa palkkioita eli hyvää oloa.

Jo pelkästään sana raippa kuulostaa suomalaisessa suussa siltä, miksi sen käyttö yleensä mielletään: riipaisevan sivaltava isku pyllylle, kun hevonen ei tottele. Ylen jutussa hevosihmisellä on parempi keino: raippaa käytetään, mutta sen nimi on hipsutin, ja sitä käytetään ohjaimena. ja vihjeiden antoon hipaisemalla. Nerokasta! Ehkä raipan nimi pitäisi virallisestikin muuttaa hipsuttimeksi.

Vaikka väkivallankumous-kampanjassa keskitytään varsinaiseen väkivaltaan, on hevospiireissä henkistä väkivaltaa paljon syvemmälläkin, kuin fyysinen väkivalta. Vain harvoin olen päässyt näkemään todellista ja tasavertaista yhteistyötä ratsastajan ja hevosen välillä. Onneksi suunta näyttäisi kuitenkin olevan eteenpäin, vihdoinkin.