Kohu Kuusamon suurpetokeskuksen ympärillä

Itse olen vieraillut myös Kuusamon suurpetokeskuksessa ja seurannut uutisointia paikan ympärillä jo vuosia. Olin kiinnittänyt huomiota siihen, että vaikka paikkaa kutsuttiin karhujen orpokodiksi, oli siellä kuitenkin lisäännytetty karhuja. Kiinnitin käydessä huomiota melko karuihin ja virikkeettömiin aitauksiin.

Aika ajoin nousi sympaattinen Sulo Karjalainen ja monenmoiset karhut otsikoihin, milloin se oli maalaava Juuso-karhu, jonka kanssa Sulo toimi kuin lemmikkikoiran kanssa, tai sitten söpöt karhunpennut, orvot tai tarhalla syntyneet. Itse pidin tätä hieman epäeettisenä, miksi nostaa jatkuvasti otsikoihin ihannoivassa ja söpöstelevässä mielessä asioita, joita ei tulisi välttämättä nostaa tässä valossa esille. Karhut vaikuttivat olevan osa mediasirkusta, jossa tärkeämpää oli jokin muu kuin karhujen oikeus karhumaiseen elämään.

Sitten pommi räjähti. Tara-karhun karkureissu paljasti tilanteen, joka oli paisunut kulisseissa jo aiemmin. Huonoja aitauksia, jotka olivat vaaraksi niin karhuille kuin vierailijoillekin, sisäsiittoisuutta (kuten Tarankin kohdalla, jonka vanhemmat ovat sukulaisia keskenään) sekä muita puutteita ruokavaliosta virikkeellistämiseen.

Sosiaalisen median kommenttikentät täyttyivät räjähdysmäisesti kahtiajakautuneesta kommentoinnista: olivat he, joiden mielestä vilkas uutisointi Kuusamon suurpetokeskuksesta oli ajojahti viatonta karhumies-Suloa kohtaan, ja sitten olivat he, jotka ymmärsivät paremmin eläinten tarpeita.

Itse eläinihmisenä en uskonut paikan silmänlumeeseen niin sokeasti kuin moni muu, minulle ei riitä eläinrakkaana että vain pääsen näkemään eläimiä, vaan haluan nähdä eläinten myös voivan hyvin. Sama toistui myös vaikkapa Tiger Kingissä esiteltyjen paikkojen kohdalla: onko todella eläinrakkautta päästä paijaamaan tiikerinpentuja, jotka on tuotettu maailmaan rahan takia, ja joka lopetetaan, kun ne ovat kasvaneet pois avuttomasta = ihmisille turvallisesta vauvavaiheesta..? Samaa näin pakostakin ajoittain suurpetokeskuksen toiminnassa: tuotettiinko sukulaiskarhujen kesken pentuja vain siksi, että pennut ovat ehdoton media- ja yleisömagneetti? Koska kyseessä ei ole kotieläin, ei karhujen kohdalla voida puhua tavoitteellisesta jalostuksesta, vaikka joidenkin lähteiden mukaan on haluttu esim. viedä Juuso-karhun leppoisaa luonnetta eteenpäin.

Itseäni ihmetyttää valtavan paljon suomalaisten tapa kommentoida aiheellistakin kritiikkiä vedoten kateuteen. "Siellä ne Sulolle kateelliset vain huutelee!" Uskon että kateuteen vetoaminen on vain tapa argumentoida, kun järkisyyt loppuvat ja on pakko siirtyä tunnesyihin. Miksi kukaan olisi kateellinen sisäsiittoisista karhuista, huonoista aitauksista ja puutteellisista virikkeistä? En toisaalta tiedä, ovatko nämä huutelijat koskaan kokeneet aitoa välittämistä jotain elävää ja tuntevaa kohtaan. Siinä ei kateus paljoa paina, vaan todellinen huoli jostain, joka saattaa kärsiä.

Keskusta uhkaa sulkeminen, mutta kaiken pystyn tiivistämään vain sanoihin: Te teitte tämän itsellenne. Jos kaikki olisi tehty alusta asti hyvin ja kunnolla, tietoa ja pitotapaa alati päivittäen, ensisijassa mielessä eläinten hyvinvointi, ei olisi tämä keskus niin mediamyllerryksen keskellä. Eläinrakkautta on hankala määrittää, osalle se on silittely, paijaus ja söpöjen pentujen teettäminen, osalle taas mielestäni syvällisempää: todellista eläinrakkautta on mielestäni se, kun voi toimia vastoin omia mielihaluja, jotta eläin voisi voida paremmin.