Jyrsijöiden tärkeä hajumaailma ja hajuvirikkeet

Tämä artikkeli on julkaistu Suomen Kesyrottayhdistys ry:n Rattus lehdessä numerossa 2/2023. Sen voi kuitenkin yleistää koskemaan osittain myös muita lemmikkinä pidettäviä jyrsijöitä ja jopa kaneja. 

Ihmiset ovat siinä erikoislaatuisia nisäkkäitä, että hajujen maailma jää meille jokseenkin vieraaksi. Siinä missä esimerkiksi koira voi oppia käytännössä mittaamaan aikaa ympäristön hajun perusteella, ihminen havainnoi maailmaa yleensä näkö- ja kuuloaistin kautta. Tämän takia meidän onkin panostettava erityistä ajatustyötä siihen, millainen mahtaa olla maailma niillä nisäkkäillä, jotka elävät hajujen maailmassa. Ei vain nähdä maailman niiden silmin tai niiden näkövinkkelistä, vaan yrittää ajatella maailma eläimen nenin tai hajuvinkkelistä! 

Hajujen avulla nisäkäs tutkii ympäristöään sekä viestii itsestään. Eläimen koti haisee sille itselleen, ja se tuntee olonsa kodikkaaksi. Eläin viestii hajumerkeillään myös muille lajinsa edustajille omista kuulumisistaan, esimerkiksi virtsa sisältää monenlaista tietoa eläimen pysyvästä ja muuttuvasta tilasta: pysyvä tila kertoo esimerkiksi eläimen sukupuolen ja jopa sukulaissuhteen haistelijaan, muuttuva tila esimerkiksi sairauksista tai kiima-ajasta. Eläimen haistelemat asiat taas kertovat sille muiden lajitovereiden kuulumiset, auttavat sitä etsimään kumppanin, ruokaa, pesämateriaaleja ja välttämään petoja.

Monille nisäkkäille ympäristön monenlainen tutkiminen ja uteliaisuuden toteuttaminen ovat jo itsessään käyttäytymistarpeita. Käyttäytymistarpeita ovat ne sisäsyntyiset tarpeet, joiden ei tarvitse välttämättä johtaa minkään fyysisen tarpeen täyttymiseen ollakseen nautinnollisia. Esimerkiksi syöminen on eläinkunnassa universaali tarve, onhan eläimen pystyttävä antamaan keholleen energiaa jaksamiseen. Rotilla esimerkiksi myös tutkiminen, kaivelu ja haistelu tuottavat itsessään nautintoa, vaikka niiden evääminen tai toteutumatta jättäminen ei altista eläintä fyysiselle vaaralle, kuten syömättä jättäminen tekee aliravitsemuksen (ja lopulta kuoleman) muodossa.

Nenä edellä maailmaan!

Käyttäytymistarpeiden toteutumatta jättäminen aiheuttaa eläimelle fyysisen pahoinvoinnin sijaan nimenomaan henkistä ahdistusta ja jopa masennuksen kaltaisen tilan. Tämän vuoksi lemmikin omistajan on otettava tarpeen myös muut kuin fyysisen kehon elossapitämisen kannalta oleelliset käyttäytymistarpeet, ja panostettava tarjoamaan lemmikeilleen hyvät olot elää myös psyykkisellä tasolla. Haluan uskoa, että tämän lehden lukijat tarjoavat rotilleen jo oletusarvoisesti paljon erilaisia virikkeitä, mutta tämän kirjoituksen tarkoitus on avata lukijoiden silmiä vielä hajujen ja haistelun ihmeelliseen maailmaan.

Eräässä melko julmassa tutkimuksessa on saatu tärkeää tietoa nisäkkäiden tärkeästä hajumaailmasta. Tässä tutkimuksessa tutkittiin hiiriä, ja tulokset voi yleistää ainakin jyrsijöihin, ellei jopa muihinkin nisäkkäisiin, jotka kulkevat maailmassa nenä edellä. Tutkimuksessa hiiret tehtiin kyvyttömiksi haistaa mitään hajuja. Sen jälkeen näiden hiirien maailma on hajuton ja hiirten maailma on täysin mullistunut. Ne käyttäytyvät eri tavoin monissa elämän normaaleissa tilanteissa, niin sosiaalisella kuin seksuaalisellakin tasolla poikasten hoitamiseen saakka. Näillä käytännössä hajuaistittomilla hiirillä esiintyy samanlaisia oireita, kuin ahdistuneilla ja masentuneilla yksilöillä. Tällaisia jyrsijöitä voidaan käyttää masennuslääkkeiden testiryhmänä, jolloin masennuslääkkeet toimiessaan lieventävät hajuaistin poistosta tulleita negatiiviisia vaikutuksia.

Jos haistamaan kykenemättömät jyrsijät suoranaisesti masentuvat, on hajuaisti ja erilaiset hajut jyrsijöille tärkeä tapa hahmottaa maailmaa. Tällöin lemmikin omistajan on myös tärkeää miettiä omien rottien kohdalla hajuvirikkeiden tarjontaa. Onneksi jopa ilman tarkoituksellista hajuvirikkellistämistä lemmikkirotat yleensä ovat jonkinlaisen hajumaailman ympäröimänä: ne haistavat itsensä ja lajitoverinsa, ne haistavat ruoan, ihmisen ulkomaailmasta ja muista huoneista mukanaan tuomat hajut esim. käsissä ja vaatteissa, ovista tai ikkunoista tulevat hajuntuulahdukset ja häkin siivouksen yhteydessä tulevat uudet hajut. Tähän lisäksi kaikilla uusilla virikkeillä on oma hajunsa, ennen kuin virike alkaa haista tutulle ja kodikkaalle, kun rottien oma haju tarttuu siihen.

Häkin ulkopuolella jaloittelu ei ole vain liikuntaa, vaan ympäristön tutkimista ja haistelua.

Koira lienee parhaiten hajuvirikkeellistetty lemmikki, sillä se saa haistella vieraidenkin lajitovereiden kuulumiset päivittäin lyhtypylväästä, puhumattakaan lukemattomista ulkomaailman muista ja alati muuttuvista hajuista. Koirien virikkeellistämismaailmassa onkin annettu nimenomaan haisteluun keskittyneille lenkeille oma nimensä: sniffari, eli sniff safari. Sisälemmikit eivät ole yhtä etuoikeutettuja, ja sisätilojen hajumaailmaa voisi melkein verrata siihen, kuinka paljon ihminen pääsee katselemaan maisemia katsomalla ulos aina samasta ikkunasta. Ihan täysissä hajueristyksissä sisälemmikitkään eivät elä, kuten aiemmin mainittu, mutta sen verran hajuttomissa oloissa, että hajuvirikkeisiin tarkoituksellisella panostamisella voi olla rottien mielialaan ja sitä kautta hyvinvointiin yllättävänkin suuri merkitys. (Voimmeko sitä todella näin käytännössä nenättömänä nisäkäslajina ikinä tietääkään, mitä on menetetty maailmassa jossa on liian vähän uutta nuuhkuteltavaa!) En kuitenkaan suosittele laittamaan rottaa narun päähän ja suuntaamaan nuuhkulenkille, sillä ulkoilu voi olla rotalle stressaava tai jopa vaarallinen kokemus. Rotille sniffari onkin tuotava rotan luokse, sisälle!

Sisällä elävän nisäkkään omistajan kannattaa miettiä hajun kautta erilaisia virikkeitä omalle lemmikilleen. Jopa vain ennalta tuntemattomat hajut pieninä määrinä voivat olla virikkeellistäviä ja tuoda uuden tuulahduksen arkeen. Häkissä asuvien eläinten kanssa kannattaa kuitenkin muistaa, ettei vieraan hajun kannata antaa vallata koko eläimen asumusta: hiirillä tutkimuksessa havaittiin myös, että jos niiden oma haju pyyhkiytyi kokonaan pois, hiirten stressitaso nousi. Tämä on tärkeää varsinkin stressiherkillä rotilla, jotka saavat kotoisuutta ja turvaa omasta tai laumansa hajusta. Tällöin siivoaminen kannattaa tehdä ennemmin usein ja vähän kerrallaan, kuin syväpuhdistamalla kaikki kerralla. Yleisesti en kuitenkaan pitäisi rottien omaa hajua varsinaisena virikkeenä, ja ajattelisi että haisevassa häkissä asuvat rotat olisivat riittävästi hajuvirikkeellistettyjä. On myös pidettävä mielessä, että häkkiin tulevat uudet hajut voivat myös olla stressaavia, sillä häkissä elävä eläin ei pääse kauas pakoon uutta hajua, jos se on sen mielestä ahdistava. Esimerkiksi monelle jyrsijälle kissan haju vaikka vain karvatuppona saa luonnostaan stressitasot koholle. 

Monissa eläintarhoissa käytetään saalistajille hajuvirikkeenä saman eläintarhan muiden asukkien hajuja, esimerkiksi likaisia kuivikkeita, ulosteita tai harjaamisen myötä irronneita karvoja. Rotille en suosittele saalistajien (kissa, koira, fretti) hajua virikkeenä, mutta esimerkiksi puhtaat sulat terveeltä lemmikkilinnulta tai terveiden marsujen tai kanien möyrimät fleecepalat voivat olla kiintoisaa haisteltavaa. 

Kunhan esinte on rotalle turvallinen, se kelpaa nuuhkuteltavaksi.

Käytännössä mikä tahansa rotille turvallinen asia tai esine käy haisteltavaksi. Esimerkiksi jotkut koira- tai kissaharrastajat antavat lemmikkiensä haistella tarkoituksella aina kauppakassin sisällön yksi tuote kerrallaan, tai nuuhkia kunnolla ihmisten vaatteet kun he palaavat kyläilyreissulta. Ota huomioon omien rottiesi luonne, esimerkiksi kuinka todennäköistä on, että ruokapaketteja jyrsitään hajalle haistelun sijaan. Ulkoa voi tuoda myös monenlaista turvallista nuuhkittavaa, eräässä koiralehdessä näitä sanottiin hauskalla nimellä “haistiainen.” Kesäisin rotille voi tuoda ulkoa lemmikeille turvallisia kasveja haisteltavaksi, vaikka ne eivät niitä salaattina söisikään. Itse olen myös ihan vain ilmakuivattanut kukkia ja kasveja talvea varten silloin tällöin tarjolle laitettavaksi ja nuuhkittavaksi. Monenlaiset kuivayrtit ja teet käyvät myös haisteluun. Osassa kasveista saattaa olla aineita, jonka vuoksi niitä ei kannata tarjota syötäväksi suuria määriä (esimerkiksi pinaatti oksaalihapon vuoksi), mutta jo pelkästään tällaisen myrkyttömän kasvin hinkkaaminen muuten melko hajuttomaan virikkeeseen tai vaikka vain lattiaan tuo uutta nimenomaan haistelun muodossa. 

Hajujen maailmaa voi ottaa mukaan myös ruokintaan. Jyrsijöille on luonnollista etsiä ruokaa nenää käyttäen, jonka vuoksi liian moni lemmikkijyrsijä elää aivan liian helpon ruoan äärellä, jos kaikki ruoka tarjoillaan vain normaaleista ruokakulhoista. Korkealaitainen kaivelulaatikko on mitä parhain virike monella tavalla! Kaivelulaatikossa rotta pääsee kaivamaan, käyttämään nenäänsä ja kokemaan uusia hajuja ihmisellekin helppokäyttöisessä ympäristössä. Iso muovilaatikko tai vanhan häkin pohjakaukalo on hyvä alusta, jonka pohjalle laitetaan esimerkiksi puuhaketta, pellavakuiviketta tai muuta kuivaa ja pölytöntä pohjamateriaalia. Pohjamateriaalin sekaan ripotellaan silloin tällöin ruokaa, herkkuja ja erilaisia asioita haisteltavaksi. Kaivelulaatikko voi sijaita häkin ulkopuolella, jolloin rotat eivät ehkä ala käyttää sitä niin herkästi vessalaatikkona, vaan ryntäävät sinne ulkoilun alkaessa nuuhkimaan ja tutkiskelemaan. Vaikka biopohjat ovat nykyään hyvä lisä rottien elinympäristöön, ruokaan yhdistäessä on muistettava, että kosteassa pohjassa löytämättä jääneet kuivat ruokapalat voivat alkaa homehtua. Kaivelulaatikko on myös omistajalle erittäin helppo virike ylläpitää ja käyttää, sillä alkupanostuksen jälkeen sen käyttöönotto vaatii käytännössä vain ruoan ja/tai haisevien juttujen huoletonta ripottelua. Vastaavasti häkkiinkin voi tehdä samanlaisia kaivelulaatikoita, kunhan pitää riittävän hyvää huolta niiden hygieniasta, jos rotat käyttävät niitä myös vessalaatikoina.

Kaivelulaatikko on hyvä virike monenlaisille eläimille.

Muutkin ruokavirikkeet pitävät sisällään hajuelementin, onhan hajuaisti jyrsijöille tärkeä työkalu ruoan etsimiseen. Täten esimerkiksi rutattuun paperiin tai vessapaperirulliin näkymättömiin piilotetut herkkupalat löytyvät kyllä rottien tehokkaan nenän, terävien hampaiden ja näppärien käsien yhteistyössä, vaikka rotta ei herkkupalaa näkisi lainkaan. Jo näitä täytettyjä virikkeitä itsessäänkin voi haudata kaivelulaatikkoon tai häkin omaan pohjamateriaaliin etsittäväksi. 

Rottien kanssa voi tehdä myös hajutyöskentelyä. Koulutuksen ei tarvitse olla yhtä tavoitteellista kuin ammattilaisilla, vaikka kesyrottia isompien, noin parikiloisten afrikanhamstraajarottien tehokas hajuaisti on käytössä maamiinojen etsimisessä ja tuberkuloosin tunnistamisessa. Kotioloissa jo pelkästään yksinkertaisen hajujäljen voi tehdä ilman mitään koulutusta tekemällä herkkupalalla hajuvanan lattiaan ja jättämällä herkun tämän vanan päähän palkinnoksi.

Tavoitteellisempaa koulutusta on hajuerottelu, jossa rotta koulutetaan valitsemaan aina tietty haju. Koulutuksen edistyessä harhautushajuja voi olla monta. Toteutustapoja on kotioloissa monia, mutta yleinen idea on, että rottaa palkitaan kun se reagoi jotenkin ensin vain yhteen, tiettyyn hajuun. Tämä voi olla esimerkiksi pilttipurkki, jonka kannessa on reikä (turvallisesti tehty niin, ettei rotta voi loukata itseään teräviin reunoihin!) ja purkissa on jotain hajua, esimerkiksi kuivattua timjamia (hajulla ei ole väliä mikä se on, kunhan se pysyy aina samana). Rottaa palkitaan kun se osoittaa kiinnostusta hajuun, esim. lähestyy pilttipurkkia, haistelee kantta, haistelee kannen reikää jne. Pian rotta ymmärtää, että se saa palkkion kun se reagoi timjamin hajuiseen purkkiin, jolloin voidaan esitellä yksi kerrallaan tilanteeseen timjamin lisäksi myös muita samannäköisiä pilttipurkkeja, joissa on jotain muita hajuja. Rotta saa edelleen palkan vain timjamin osoittamisesta, jolloin tehtävää voidaan vähitellen vaikeuttaa: purkkien määrää voidaan lisätä, purkkien järjestystä vaihdella ja tuoksuvien mausteiden määrää purkeissa vähentää, kunhan rotta kokee paljon onnistumisia jokaisessa vaiheessa. 

Tärkeintä hajuvirikkeiden kanssa on kuitenkin se, että omistaja tiedostaa nisäkkäiden hajumaailman tärkeyden ja pyrkii jotenkin toteuttamaan sisälemmikkinä eläville rotilleen laajempaa, turvallista hajumaailmaa. Virikkeiden ei ole pakko vaatia suurta panostusta eikä jokaisen rotan tarvitse olla timjamitunnistuksen mestari. Jos hajuvirikkeet ottaa osaksi normaalia, päivittäistä virikeohjelmaa, ja osaksi normaaleja hoitotoimenpiteitä, ei niihin mene lopulta paljoa ajatustyötä eikä aikaakaan. Niillä voi kuitenkin olla suurempi merkitys rakkaille lemmikeillemme, kuin osaamme kohtuullisen nenättöminä ihmiseläiminä ehkä aavistaakaan.