Mistä tunnistaa nuoren pulun?

Pulun poikasia ei juuri näe, koska ne viettävät pesäpoikasaikansa pesässä. Toisin kuin vaikka tiput tai sorsanpoikaset, jotka ovat pesäpakoisia, pulun poikaset (kuten myös varislintujen, tiaisten ja varpusten poikaset) ovat pesäviipyisiä. Ne kasvavat pesässä liki aikuiskokoon asti, jonka jälkeen niitä ei kokematon välttämättä erota aikuisista yksilöistä ollenkaan.

Kesykyyhkyt pesivät Suomessa ympäri vuoden (myös talven kireimmillä pakkasilla!), jolloin pulun poikaset voivat huolestuttaa kansalaisia tai työllistää lintupelastajia ympäri vuoden. Eläimen hädän tulkitsemiseen liittyy monia asioita, mutta tässä hieman apuja pulun iän määritykseen ja millä kynnyksellä pulua pitää alkaa auttamaan.

- Kalju, hennolla untuvalla oleva tai sulallinen mutta paljolla kellertävällä untuvalla höystetty, leveänokkainen pulunpoikanen ei kuulu maahan! Se tulee nostaa takaisin pesään aina kun mahdollista, ellei pesäpaikkaa tiedetä tai lintu on loukkaantunut, jolloin se pitää toimittaa hoitoon osaavalle taholle.

- Maastopoikanen elelee jo pesän ulkopuolella, mutta voi vaikuttaa hädän alaiselta: poikanen voi nököttää yksinään pitkiä aikoja paikoillaan (emojaan odottaen, yksin jätettynä se ei siis automaattisesti ole hylätty), se ei välttämättä lennä taidokkaasti ja saattaa olla hälyyttävän peloton ihmistä kohtaan. Pulunpojan erottaa aikuisesta nokan perusteella: poikasen nokasta puuttuu valkoinen vahanahka, joka on vasta kehittymässä.

- Aikuisella pululla on helposti erottuva, valkoinen vahanahka. Tämä vahanahka on yleensä havaittavissa myös huonolaatuisissa tai kaukaa otetuissa kuvissa puluista. Jos aikuinen pulu käyttäytyy muista puluista poikkeavasti, kuten että se ei lennä, on voimattoman oloinen, nököttää pitkiä aikoja paikoillaan varsinkin mahallaan jne. voi sillä olla jokin hätä ja on havaitsijan velvollisuus hankkia linnulle tarpeellinen apu (joko vain kunnon tarkastus osaavalta lintuihmiseltä tai toimittaa hoitoon).