Mikä on sniffari?

Törmäsin koirien virikkeellistämistä koskevassa, englanninkielisessä artikkelissa tällaiseen termiin kuin sniffari. Se kuulostaa hyvin suomalaiseen suuhun sopivalta! Se tarkoittaa sniff safaria: käytännössä se on lenkki, jonka tarkoitus on liikunnan sijaan tarjota erityisesti mahdollisuus haisteluun. 

Koirilla lenkillä käynti tai ulkoilutus ovat hieman harhaanjohtavia termejä. Kun ihminen lähtee lenkille, on tavoitteena yleensä liikunnallinen suoritus. Kun ihminen lähtee ulkoilemaan, ovat tavoitteet siinäkin vallan ihmiselle suunnatut: liikunta, raitis ilma ja luonnosta nauttiminen, yleensä vaihtuvat maisemat ovat ihmisille paras virike näköaistin kautta. Ihminen ei voi käytännössä ymmärtää, kuinka tärkeä osa hajuilla, haistelulla ja hajuaistilla on koiralle tai muille nisäkkäille, koska me itse elämme elämäämme niin voimakkaasti näkö- ja kuuloaistin kautta, hajun jäädessä lähes olemattomaksi osaksi kun itseämme virikkeellistämme. 

Tämän takia koiran ulkoilutuksessa tai lenkeillä tuleekin huomioida fyysisen liikunnan ohella myös henkinen virikkeellistäminen. Säälittää ne koirat, jotka joka ikisellä lenkillä pidetään niin lyhyessä hihnassa tai niin kovassa kurissa, että niillä ei ole mahdollisuutta haistella ympäristöään, kuin ihan pienen hetken ennen pissa- tai kakkataukoa. Oman pihan haistelu ei ole sama asia, siellähän hajut pysyvät kohtuullisen samana verrattuna paikkoihin, joissa käy muita koiria, ihmisiä, eläimiä tai jopa paikat, joissa koira haistaa jotain täysin uutta. 

Koirat aistivat maailmaa hajujen kautta sellaisella tasolla, mitä ihmisen voi olla vaikea edes ymmärtää.

Vaikka sniffari, nuuhkusafari, on terminä hassu, pitäisihän virikkeellistävän haistelumahdollisuuden olla osana jokaisen koiran jokaista päivää, auttaa trenditermi kuitenkin koiran hyvinvoinnin lisäämisessä. Kärkäskielisimmät voivat pitää uuden ja trendikkään virikeidean keksimistä älyttömänä ja typeränä, ovathan koirat saaneet haistella maita ja mantuja ikiajat, auttaa termin keksiminen virikkeellistämään koiria. Vaikka nuuhkusafareita ovat koirat saaneet harrastaa jo ammoisist ajoista lähtien, virike itsessään ei siis ole uusi, termi on.

Koiria pidetään kuitenkin nykyään eri tavoin, kuin ehkä joskus sata vuotta sitten. Nykyään koirat eivät enää altistu samalla tavalla luonnolliselle haistelulle. Sisällä ollessa ja liiankin kovassa kurissa suorituslenkkeilemässä haistelemaan ei juuri ehdi, tai liian tutuissa ja tylsissä maisemissa (sisällä) uutta haisteltavaa ei välttämättä ole niin paljoa, että siitä juuri virikkeeksi olisi. Tämän takia uuden termin keksiminen ikivanhalle asialle voi olla todella hyvä asia, jolla innostaa koiranomistajia kiinnittämään huomiota tärkeään hajujen maailmaan.

Tässä muutamia vinkkejä sniffarin pariin: 

Joka lenkillä: Joka lenkin ei tarvitse olla kokonaisuudessaan sniffari, mutta jokaisella lenkillä olisi hyvä antaa sniffarille edes hieman aikaa.

Pitkä sniffari: Ulkoilua ja lenkkeilyä on erilaista. Välillä mennään täysillä hiki hatussa, välillä vähän kiireessä ennen töihin lähtöä. Kokonaisvaltaisen sniffarin kanssa ei tulisi kiirehtiä, vaan antaa koiralle valta haistella ja tutkia hajuja niin pitkään kuin se haluaa.

Koira päättää reitin: Sniffarilla, kiireettömällä seikkailulla voi antaa koiran päättää sekä ulkoilun vauhdin ja tahdin, mutta myös suunnan. Tietenkin ihmisen on pidettävä huoli turvallisuudesta. Tämä liittyy myös sniffarin kiireettömyyteen: koiran johdattama lenkki saattaa olla pitkäkin. (Ja näin talvisin varsinkin on omistajan pidettävä huoli, että koira ei pääse kylmettymään. Pentujen, vanhojen koirien tai muuten erityistarpeita omaavien koirien kanssa 

Turvallisuus: Suomessa ei onneksi paljoa ole turvallisuusriskejä, mutta omistajan on silti oltava vastuussa koiran turvallisuudesta huomioiden juuri oman koiransa persoona ja ympäristö, jossa sniffari tapahtuu. 

Minne mennä: Päivittäinen sniffari voi tapahtua vaikka paikassa, jossa käy myös muita koiria, jolloin koiralle on virikettä nuuhkia pissasta muiden koirien kuulumiset. Myös paikat, joissa on käynyt joitain muita eläimiä voivat olla koiralle kiinnostavia. Jos haluaa nähdä enemmän vaivaa, voi koiralle tarjota erään nuuhkusafarin vaikka reitillä, jossa käy hevosia, ja jossa voi olla lantaa haisteltavaksi (kunhan muistaa mennä reittejä, joissa koirat ovat sallittuja).

Sniffari sisällä tai omalla pihalla: Sniffaria voi harrastaa myös tuotujen hajujen kanssa. Jotkut antavat koirien esimerkiksi haistella kaikki ruokakaupasta tuodut ostokset. Kiinnostavia hajuvirikkeitä voi tuoda myös kaverien kotoa: jos kaverilla on kissa, kaneja, jyrsijöitä tai lintuja, voi näistä tuoda esimerkiksi karvoja, sulkia tai lemmikin likaisia pohjamateriaaleja nuuhkittavaksi sisällä tai omalla pihalla. Tätä eräs harrastaja kuvasi nimellä haistiaiset, eli haisevat tuliaiset. Ne voivat olla myös vaikka keppejä, käpyjä, kiviä tai mitä vaan turvallista jostain paikasta, jossa koira ei ole itse käynyt.

Haista kukkanen! Ruusun tuoksu voi olla meille tuttu, mutta koiralle kummallinen ja tutkimisen arvoinen.

Sniffari myös muille eläimille?

Koirat ovat kuitenkin siinä etuoikeutetussa asemassa moneen nisäkäslemmikkiin verrattuna, että ne pääsevät nuuhkimaan eri maisemia päivittäin (ellei koira elä vakituisesti vain ulkohäkissä tai ulkoile vain omalla pihalla). Muiden lemmikkien kohtalo on kurjempi hajuvirikkeiden suhteen, mutta toisaalta hajut voivat myös lisätä stressiä. Sisällä elävien lemmikkien elämä on hajujen suhteen hyvin muuttumaton, ja hajut ovat tärkeä osa esimerkiksi huononäköisten jyrsijöiden elämää.

Saaliseläimille kannattaa tuoda niillekin turvallisia asioita tutkittavaksi ja haisteltavaksi. Kissalle esimerkiksi voi sillekin tarjota ruokaostokset haisteltavaksi, sillä kissa harvoin haluaa pureskella näitä. Jyrsijät ja kanit saattavat tätä sen sijaan harrastaa. 

Muillekin eläimille voi tuoda myös muiden eläinten hajua haisteltavaksi, mutta tulisi muistaa, ettei tuo jotain sellaista hajua, joka on eläimelle uhka. Esim. kaneille ei kannata tuoda fretin hajua, mutta fretti voi innostua kanin hajusta. Pienelle hiirelle rotan haju voi olla uhka ja stressi, mutta rotalle hiiren haju voi olla jännittävä ja kiinnostava. Hajut voi tuoda esimerkiksi harjattuna karvana tai likaisena/pissaisena pohjamateriaalina, mutta myös esim. antamalla eläimelle fleece-palasia hajustettavaksi/pesämateriaaliksi, jolloin virikkeellistettävä eläin ei sotke hajun lähteellä niin paljon, kuin se tekisi likaisella pohjamateriaalilla. Aina on muistettava hygienia: virikehajuina ei tule käyttää pohjamateriaalia tai edes karvoja eläimiltä, joilla on esim. loisia.

Eläimille voi antaa haisteltavaksi myös erilaisia turvallisia ruoka-aineita, vaikka eläin ei niitä lopulta söisikään. Niissä on kuitenkin haisteltavaa, oli kyseessä sitten vaikka kissa vihannesten kanssa. 

Turvallisia kasveja voi myös tuoda ulkoa haisteltavaksi tai jopa maisteltavaksi. 

Vapaana juoksentelu turvalliseksi tehdyssä tilassa, oman häkin tai asumuksen ulkopuolella, on jyrsijälle tavallaan sniffari. Tämän takia esimerkiksi hamstereiden juoksupallo on täysin turha ja typerä keksintö: se tarjoaa hamsterille vain pakkoliikuntaa (ja paniikkia) ihmisten huvittuessa. Oikeasti vapaana olo tarjoaa eläimelle myös mahdollisuuden tutkia ympäristöään sille tärkein aistein, eli haistellen. 

Monelle hajuun luottavalle eläimelle siivouspäivä on myös varsinainen sniffari, kun oma asumus ei enää haisekaan sille, mille ennen. Osaa eläimistä kokonaisvaltainen siivous voi myös stressata, jolloin on tarpeen siivota useammin, mutta vain vähän kerrallaan.

Kesyrottien tulisi päästä jaloittelemaan häkistään päivittäin turvalliseksi tehtyyn sisätilaan.

Lue myös: NISÄKKÄIDEN TÄRKEÄ HAJUMAAILMA